Jos et voi muuttaa ympärilläsi olevia ihmisiä, muuta itseäsi.

Omalla asenteella on suuri merkitys elämässä. Positiivisesti ajattelevat ihmiset menestyvät paremmin työelämässä kuin ihmissuhteissakin. 

Elämä on täynnä valintoja. Jos olet esimerkiksi työtön eikä töitä ole juuri sillä hetkellä tarjolla, sinun täytyy vain hyväksyä nykyhetken todellisuus eikä masentua. Voit ottaa askeleen eteenpäin lähtemällä vaikkapa pitkälle lenkille. Tai jos näet netissä kiinnostavan työtarjouksen, älä emmi, vaan toimi. Teet valinnan lähdetkö kyselemään töitä vai jäätkö kotiin makaamaan.

Positiivisuus ei tarkoita teeskentelyä ja tekopirteyttä. Se tarkoittaa pikemminkin ei-kielteistä ajattelutapaa. Ettei heitä lisää suolaa haavoille, vaan ainakin yrittää keksiä ratkaisuja, millä ongelman saisi ratkaistua tai olotilaa parannettua.

Draamaprinsessa minussa on taas tänään nostanut monta kertaa päätään ja olen reippaana yrittänyt nujertaa pikku draamaprinsessaa sisältäni. Ja tähän aikaan illasta alankin olla melko voiton puolella tämän päivän taistelun osalta ;) Mutta tiedän, taisteluita tulee olemaan vielä lisää. Mutta periksi ei anneta!

Kuinkahan monta tuntia ja päivää olenkaan käyttänyt elämässäni sen miettimiseen, miksi tuo tai tuo ihminen käyttäytyy noin ja näin. Ja se kun ei hyödytä mitään. En voi jonkun toisen käytökselle tai luonteelle mitään, mutta itselleni voin. Voin keskittyä muihin asioihin elämässä ja omiin hyviin puoliin itsessäni. Tietysti on vaikeaa jos joutuu väkisin kohtaamaan jonkun negatiivisia tuntemuksia aiheuttavan ihmisen joka päivä, mutta täytyy vaan osata suodattaa. Jos vain mahdollista, kaikkein paras keino on heivata tämä päänsärkyä tuottava ihminen suoraan hemmettiin. 

Oikealla asenteella pääsee jo melko pitkälle.

"Jollet voi olla mänty kukkulan laella

ole pensas laaksossa

mutta ole

paras pikku pensas puron varrella

Jollet voi olla valtatie

ole vain polku

Jollet voi olla aurinko

olet tähti

Et sinä koon avulla

voita tai häviä

Ole paras mikä sitten oletkin."

- Marthin Luther King

(Martin Luther King)

Draamavieroitus

Olen ollut kai aina jollain tavalla draamahakuinen, mutta tiedostin sen toden teolla vasta tällä viikolla luettuani Kauneus&Terveys 01/2012 artikkelin Katri Mannisesta ja selailtuani aikani ympäri nettiä lueskelemassa erinäisiä juttuja Katrista. Samoin hänen bloginsa Kutri.net on hemmetin hyvä. Siinä vasta viisas nainen!
Tuollaiseksi minäkin haluan "isona". ;) Nyt oikein fanitan Katria, vaikka olen jo nuorempana lukenut hänen kirjojaan paljon.

Jutun luettuani tunnistin itsestäni todella suuren draamaprinsessan. Ja kuten Katrikin, olen myös minä itse tuhonnut ja vaikeuttanut parisuhteitani ja muitakin ihmissuhteitani turhalla draamailulla. Kun olisin voinut päästä niin niin paljon helpommalla. Ei ne asiat siitä kummene vaikka kuinka kuumenee.

Aina kun olen joutunut riitoihin jonkun kanssa, olen suurennellut asian käsittämättömän suuriin mittoihin. Se on paisunut kuin pullataikina mun omassa mielessäni. Tunsin suorastaan nauttivani siitä että sain riidellä jonkun kanssa, olla se sanavalmis kirjan sankaritar. Vaikka todellisuudessa niin ei ole,
itse vain pahensin asioita miettimällä yksin yön pimeydessä nasevia vastakommentteja joita heitän sillä hetkellä "vihaamalleni" henkilölle seuraavalla kerralla kun tapaamme. Ja kun tästä oli kulunut aikaa, asia unohtui, kunnes tuli taas joku joka sai minut ärsyyntymään ja sama kaava toistui. Nautin siitä, että sain valittaa ja kitistä tapahtuneesta kaikille.

Parisuhteissa tämä draamailu on tullut niin selkeänä esiin. Tuntuu etten ole osannut olla vain, vaan mun on täytynyt olla koko ajan joko taivassa tai suuren surun murtama pikku teiniprinsessa. Olen elänyt sekä sen "passiivisen" miehen että myös toisen draamahakuisen kanssa, eikä kummastakaan ole tullut mitään. Passiivisen kanssa seurustelu oli tervanjuontia ja toisen draamahakuisen kanssa kuin bensaa liekeille. Toisinsanoen
tämä draamahakuinen antoi enemmän, mutta sekään ei sitten loppujenlopuksi ollut mikään hyvä valinta. Lopulta enää kummankaan psyyke ei kestänyt.

Tämä ns "passiivinen" oli aivan liian rauhallinen, tyyni ja tavallinen mulle. Etsin koko ajan asioita, mihin takertua ja mistä saada aikaan riitaa. Olen kaivannut koko ajan elämääni seikkailua, draamaa ja yllätyskäänteitä. Ja kaipaan vieläkin. Mutta nyt olen päättänyt tämän "herätyksen" myötä muuttaa toimintatapojani ja vähentää draaman luomista omassa ja samalla myös muiden elämässä.

"Mitäs jos mä en olekaan se uhri, mitäs jos mä olenkin se syyllinen?"
- Katri Manninen